Makitan 18V LXT -akkuväärennösten tunnistus – OSA 2

Palaa takaisin artikkelin osaan 1

Vaikka piraattiakut ovat ulkoisesti lähes alkuperäisiä vastaavia, yhtäläisyydet päättyvät melko pitkälti siihen. Kun akun kuoret poistetaan, alkavat paljastumaan syyt edulliselle hinnalle. Toisin kuin ulkopuolisesti tarkasteltuna, komponenttien osalta eroja ei tarvitse hakea suurennuslasin kanssa.

Yllä olevassa kuvassa katse kohdistuu nopeasti kennojen suojakuoreen – tai sen puuttumiseen. Aidossa mallissa kennoja suojaa kauttaaltaan muovinen kuori, joka antaa lisäsuojaa vaikkapa akun pudotessa. Akun varaustason näytön piirilevy roikkuu irrallaan kahden ohuen langan varassa ja näytöltä puuttuu diffuusori, joka antaa ledeille tasaisemman valon. Piirilevyä liikuteltaessa tuntuma on, että langat voivat irrota piirilevystä hetkenä minä hyvänsä.

Kennojen virransyötössä piirilevylle on myös valtava ero. Kiinalaisessa versiossa nikkeliliuskoihin on yksinkertaisesti juotettu johtimet ja juotoksissa näkyy rehellinen käsityön jälki. Kokonaisuus muistuttaa jotain sellaista, johon keskiverto harrastajakin pystyy omassa verstaassaan. Makitan akussa liuskat ovat muotoon taitellut ja ne on juotettu suoraan piirilevyyn kiinni. Alkuperäisakussa ei muutenkaan ole irrallaan heiluvia komponentteja, vaan kaikki on tiukasti yhtä pakettia.

Vähemän yllättäen myös piirilevyssä on oiottu mahdollisimman paljon. Alkuperäisakussa piirilevyllä on useita suojajärjestelmiä esimerkiksi ylipurkautumisen ja ylilataamisen estämiseksi. Piraattiakun piirilevy on silminnähden yksinkertaisempi, eikä sisällä samoja suojauksia. Piirilevyä ei tutkittu tässä yhteydessä sen tarkemmin, mutta komponenteista päälle päin päätellen feikkiakku sisältää ainoastaan yksinkertaisen BMS-moduulin. Halvimmat parin euron BMS-moduulit (esim. suositut HX- tai TP-sarjat) ovat yleensä karsittuja perussuojapiirejä. Ne suojaavat akkua välittömiltä katastrofeilta, kuten ylilataamiselta tai oikosululta, mutta niistä puuttuvat monet kehittyneemmät älyominaisuudet.

Alkuperäisissä akuissa BMS sisältää esimerkiksi cell balancing-ominaisuuden, lämpötilavalvonnan sekä SoC- ja SoH-valvonnan. Cell balancing tasaa kennojen keskinäistä jännitettä ja lisää merkittävästi akun käyttöikää. Lämpötilavalvonta taas estää akun käyttämisen ja lataamisen, mikäli kennojen lämpötila nousee liian korkeaksi esimerkiksi kovan kuormituksen johdosta. SoC ja SoH taas liittyvät akun varaustilan laskentaan ja sen antaman tuloksen tarkkuuteen sekä akun kunnon arviointiin.

Vaikka piraattiakusta siis löytyykin yksinkertainen BMS-järjestelmä, kannattaa muistaa, että akku on rakennettu ilmiselvästi halvimmista mahdollisista komponenteista ja niiden luotettavuuteen kannattaa suhtautua sen mukaisesti. Tällaiset akut ovat turvallisuusriski, eikä niitä tule koskaan jättää lataukseen ilman valvontaa.

Pohjassa oleva tarra on perinteisesti ollut yksi tapa erottaa piraattiakku aidosta, lähinnä huonon painolaatunsa ansiosta. Valitettavasti kiinalaiset ovat sittemmin parantaneet tarran laatua niin paljon, että yksin sen perusteella on vaikea tehdä varmaa päätelmää. Eroja on toki paljon, mutta sisältönsä puolesta tarrat ovat varsin samanlaisia.

Lopuksi tutkitaan vielä kennoja. Ennakko-odotuksena oli, että myös niissä on oiottu enemmän tai vähemmän.

Makita käyttää akkupaketeissaan tunnettujen valmistajien, kuten Samsungin tai Sonyn kennoja. Laadukas kenno tarkoittaa montaa asiaa, mutta helposti vertailtavia ominaisuuksia ovat ainakin kennon kapasiteetti sekä purkuvirta.

Kapasiteetti on yleisin, ja useimmille käyttäjille myös merkittävin, ominaisuus, jota käytetään akkujen vertailussa ja markkinoinnissa. Tässä tapauksessa molempien akkujen ilmoitettu kapasiteetti on 6.0 Ah, eli 6000 mAh. Kennojen purkuvirta (continuous discharge current) kertoo, kuinka suurta virtaa kenno pystyy turvallisesti luovuttamaan jatkuvasti ilman ylikuumenemista, jännitteen romahtamista tai vaurioitumista. Purkuvirran merkitys vaihtelee sen mukaan, missä laitteessa akkuja käytetään. Työkaluissa sillä on erityisen suuri merkitys, sillä kuormitus on usein varsin korkea. Ruohonleikkurit, trimmerit, isot porakoneet ja jiirisahat saavat melko helposti akun kuumenemaan jopa niin paljon, että akun lämpösuoja aktivoituu. Tällaisissa laitteissa purkuvirtakin on korkeimmillaan. Vähemmän virtaa kuluttavissa laitteissa korkealle purkuvirralle taas ei ole käyttöä.

Halvoissa kiinalaiskennoissa purkuvirta on usein liioiteltu tai ilmoitettu ilman standardoituja testejä. Käytännössä tämä voi johtaa siihen, että kenno kuumenee liikaa, jännite laskee nopeasti tai käyttöikä lyhenee merkittävästi. Väärin mitoitettu kuormitus voi aiheuttaa myös turvallisuusriskin. Halpakennojen muihinkin ilmoitettuihin tietoihin tulee suhtautua varauksella.

Alkuperäisessa Makita-akussa kennopaketin ympärillä on tiivis suojakuori, mutta kennojen merkinnöistä on pääteltävissä melko varmasti oleellisin tieto. Kennoista on luettavissa, että kyseessä on Sony Murata -kennot ja niiden tyyppi on todennäköisesti US18650VTC6. Kyseistä kennoa löytyy myös Suomesta jälleenmyyjiltä.

Kennojen purkuvirta on mitoitettu siis vähintään 30 ampeeriin ja niiden kapasiteetiksi ilmoitetaan 3120 mAh. Makitan 6.0 Ah-akkupaketissa on kymmenen kennoa, joita kytkemällä sekä sarjaan että rinnan on saatu jännitteeksi 18 volttia ja kapasiteetiksi 6240 mAh. Makitan tapauksessa valmistaja vaikuttaa ilmoittavan jopa todellista hieman matalamman kapasiteetin.

Kennojen kuluttajahinta on Akkulassa 5,80 euroa kappaleelta (5,45 eur kpl kun määrä 10 kpl), joten kuluttajalle pelkkien kennojen ostaminen kustantaa yli 50 euroa. Tämä ei tietenkään ole vertailukelpoinen akun valmistuskustannuksiin, mutta antaa kuitenkin osviittaa siitä, miksi laadukkaat akut maksavat enemmän.

Väärennetyssä akussa kennojen tiedot ovat helpommin luettavissa. Sisältä löytyy Hongli HL IMR18650 1500 mAh-kennot. Ilman tarkempaa tutkimusta voidaan siis päätellä, että ilmoitetun 6 ampeeritunnin sijaan kennojen nimelliskapasiteetti onkin vain 3 Ah. Todellista kapasiteettia ei tässä yhteydessä mitattu, mutta varmuudella voidaan siis sanoa, että piraattiakun kapasiteetti on enintään puolet luvatusta.

Tarkkaa tietoa näiden kennojen ominaisuuksista ei löydy ainakaan suoraan Googlella. Hintataso vastaaville akuille on kuitenkin tukkukauppa Alibabassa joitakin kymmeniä senttejä. Purkuvirrasta ei löydy oikein mitään vakavasti otettavaa dataa, joten se jää mysteeriksi.

Kuten monessa muussakin tuotteessa, myös akkujen kohdalla, hinta peilaa suoraan laatua. Kiinasta hankittu kahdenkympin akku voi olla houkutteleva ajatus, saahan niitä neljä yhden alkuperäisen hinnalla. Piraattiakku vastaa ulkoisesti melko hyvin alkuperäistä, mutta ratkaisevin asia, eli elektroniikka, on aivan eri asia. Laadullisten ongelmien lisäksi käyttäjää huijataan häikäilemättä myymällä kuuden ampeeritunnin akkuja, joiden todellinen kapasiteetti on parhaimmillaankin puolet luvatusta.

Yksi alkuperäinen akku kestää tavallisessa kuluttajakäytössä vuosikausia, jota ei ole odotettavissa tällaisella elektroniikalla varustetulta kiinakopiolta. Turvallisuus on näissä niin ikään aito riski, jota ei kannata ottaa muutaman kympin vuoksi. Akkujen valvontajärjestelmä on alkeellinen, joka voi johtaa pahimmillaan tulipaloon.

Tällaisia kopioakkuja virtaa Suomeenkin nykyään jatkuvasti pääasiassa yksityisten kuluttajien tilaamana. Samaan aikaan niitä valuu myyntiin esimerkiksi Tori.fi-palveluun, jossa aidon akun todentaminen muuttuu entistä vaikeammaksi. Osa myyjistä jopa tekee sivubisnestä tilaamalla aidon näköisiä akkuja Temusta tai AliExpressistä ja myyvät niitä aitoina Tori.fi-palvelussa. Hankalaksi asian tekee se, että ulkoisesti akut ovat niin hyviä kopioita, että aina ei ole mahdollista kuvien perusteella edes erottaa aitoa akkua väärästä. Toivottavasti tämä opas auttaa ongelmaan!

Palaa takaisin artikkelin osaan 1