Makitan 18V LXT -akkuväärennösten tunnistus

Kiinalaisilta markkinoilta saapuu vuosi vuodelta paremmmin tehtyjä väärennöksiä tunnettujen brändien tuotteista. Temun, Aliexpressin ja muiden vastaavien verkkokauppojen myötä feikkituotteiden määrä kasvaa ja niitä valuu myös Suomeen. Väärennökset ovat usein päällisin puolin identtisiä alkuperäisen tuotteen kanssa, mutta todellinen laatu paljastuu vasta kuoren alta. Tämä artikkeli opastaa tunnistamaan työkaluvalmistaja Makitan 18 voltin LXT-akkujen väärennökset alkuperäisistä.

Suurin osa kiinalaisista tarvikeakuista markkinoidaan enemmän tai vähemmän rehdisti tarvikeakkuina väittämättä suoraan akkujen olevan Makitan valmistamia. Ulkomaisilla myyntialustoilla otsikko, tuotekuvat ja tuotekuvaus antavat kuitenkin helposti ymmärtää, että kyseessä voisi olla Makitan alkuperäinen. Osassa ilmoituksissa väitetään taas täysin häikäilemättä, että tuote olisi alkuperäinen.

Esimerkiksi yllä olevassa AliExpressin ilmoituksessa väitetään, että kyseessä on ”100% alkuperäinen” akku. Myös tuotekuvassa väitettä jatketaan tuplakirjoitusvirheellä höystettynä termillä ”Ofticial Authentie”. Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida viimeistään hintaa katsoessa. Tässä ilmoituksessa myydään kolmea akkua 22,60 euron kappalehintaan. Aitoja akkuja myydään Suomessa noin 80 euron kappalehintaan, eikä ulkomailtakaan saa alkuperäisiä tuotteita juurikaan halvemmalla. Satunnaisista tarjouksista tuotteen voi löytää kotimaassamme halvimmillaan noin 50 eurolla. AliExpressin tuotteen hinta on siis neljännes Suomen hinnasta, josta jokainen voi vetää johtopäätöksensä kuvassa olevan akun aitoudesta.

Tilanne muuttuu kuluttajalle haastavammaksi, kun yksityiset henkilöt tilaavat piraattiakkuja Kiinasta ja myyvät niitä aitoina Tori.fi kaltaisissa palveluissa. Akut ovat ulkoisesti erehdyttävästi aitojen akkujen näköisiä, etenkin jos akun ostaa postitse näkemättä sitä etukäteen. Parhaat kopiot ovat niin hyviä, että niitä on haastava erottaa aidosta, ellei vieressä ole aitoa akkua vertailukappaleena. Ulkoisesti eroja on silti niin paljon, että paatunut Makitaholisti huomaa erot paitsi yksityiskohtien, myös akun painon perusteella.

Ensimmäisenä akussa kiinnitetään tietysti huomiota sen pinnoissa oleviin merkintöihin. Feikkiakuissa on jäljitelty erehdyttävän hyvin akussa olevia merkintöjä. Kuitenkin laittamalla akut rinnakkain erot ovat silmäänpistäviä. Sivuissa olevat merkinnöissä voi olla hieman erilainen fontti ja geometriset kuviot eivät täsmää. Pohjassa oleva tarra voi olla sisällöltään yksi yhteen hyvä kopio, eikä siinä välttämättä ole eroja kuin tarran taustavärissä.

Akkujen välillä on pieniä eroavaisuuksia, jotka ovat kuitenkin melko selkeitä, kun vieressä on vertailukappaleena aito Makita.

Pohjassa oleva tarra on perinteisesti ollut yksi tapa erottaa piraattiakku aidosta, lähinnä huonon painolaatunsa ansiosta. Valitettavasti kiinalaiset ovat sittemmin parantaneet tarran laatua niin paljon, että yksin sen perusteella on vaikea tehdä varmaa päätelmää. Eroja on toki paljon, mutta sisältönsä puolesta tarrat ovat varsin samanlaisia.

Akkuja ylhäältä päin katsoessa eroja löytyy useasta eri paikasta. Tähtisymboli on terävälinjaisempi, akun kontaktit ovat selvästi eri malliset ja -väriset ja kontakteissa on uutena myös vaseliinia. Myös keltainen liitin on erilainen, mutta sitä on vaikea huomata ilman vertailukohtaa. Lisäksi akun kiinnitysmekanismin liukupinnat ovat hieman eri malliset – eron näkee parhaiten rullaamalla hieman takaisin päin sivulta otettuihin kuviin.

Muitakin melko selviä eroja on, ja tällä hetkellä yksi luotettavimmista tunnistustavoista on kurkata etureunassa olevista tuuletusaukoista. Aidoissa akuissa varaustilan näytön taustalevy näkyy valkoisena, kun kiinalaisissa sitä taas ei ole – ainakaan toistaiseksi.

Kuvissa ei kannata hämääntyä keltaisesta neliön muotoisesta tarrasta – se on akun omistajan akkujen merkintätapa eikä siis kuulu alkuperäiseen akkuun.

Vaikka akut muistuttavat toisiaan melko paljon, lisääkin eroja löytyy. Esimerkiksi akun kotelon ulkopinta on kopioakuissa usein erilainen ja mattapintaisempi, kun taas aidoissa akuissa pinta on selvästi kiiltävämpi ja tasaisempi. Lisäksi viimeistelyn puute näkyy esimerkiksi akun pohjassa olevista rei’istä, sillä piraattiversioissa rei’istä puuttuu reunojen pyöristykset.

Menneinä vuosina aidon akun tuntomerkkinä voitiin pitää valkoista sinettitulppaa, joka on Makitan akuissa asetettu yhteen kotelon kiinnitysruuviin. Sittemmin kiinalaiset ovat lisänneet identtisen tulpan omiin versioihinsa, joten sen perusteella halpa-akkua ei voi enää erottaa aidosta.

Ulkoisesti akut ovat siis varsin samanlaisia, eikä ole ihme, että osa kuluttajista erehtyy luulemaan kiinakopioita aidoiksi. Lähemmällä tarkastelulla eroja kuitenkin löytyy, varsinkin jos vieressä on aito akku. Kannattaa kuitenkin huomioida, että aidotkin akut saattavat saada ulkoasuun päivityksiä vuosien varrella, joten päältä päin tarkasteltuna ei voida antaa mitään tiettyä yksittäistä piirrettä, joka paljastaisi akun piraatiksi

Miksi kiinalainen akku sitten on niin edullinen, jos se on saman näköinen eikä juuri eroa alkuperäismallista? Erot alkavat näkyä, kun akun kuoret avataan. Se, mitä kuorien alta löytyy, selittää pitkälti myös edullisen hinnan.

Erot akkujen sisällä löydät seuraavasta osasta klikkaamalla tästä.