Yleistä sudokusta
Perinteinen sudoku on numeroiden sijoituspeli, joka perustuu 9×9 ruudukkoon, jossa on joitain annettuja numeroita. Tavoitteena on sijoittaa numerot 1–9 tyhjiin soluihin niin, että jokainen rivi, sarake ja ruutu sisältää saman numeron vain kerran. Sudoku-pulmia on loputtomasti erilaisia yhdistelmiä, ja ne vaihtelevat erittäin helpoista äärimmäisen vaikeisiin, ratkaisuajan vaihdellessa viidestä minuutista useisiin tunteihin.
Sudokuruutu koostuu yhdeksästä pienemmästä ruudusta, jotka on jaettu edelleen yhdeksään pienempään ruutuun, eli ns. soluihin. Soluja on siis yhteensä 81 kappaletta. Sudokut on usein lajiteltu vaikeusasteikoltaan asteikolla 1–4 tai 1–5. Sudokutehtävän vaikeustason kannalta ei ole paljonkaan merkitystä annettujen numeroiden määrällä vaan annettujen numeroiden sijoittuminen ratkaisee. Tehtävän vaikeustaso määräytyy sen ratkaisemiseen tarvittavien tekniikoiden ja päättelyketjujen pituuden perusteella.
Suomenkieliset termit voivat vaihdella hieman lähteestä riippuen, mutta tässä oppaassa koko sudokuruudukosta puhutaan termillä ”ruudukko”, 3×3 ruudusta termillä ”ruutu” ja yksittäisistä pikkuruuduista nimellä ”solu”.
Ratkaisutekniikat
Helpoin tapa aloittaa sudokupulman ratkaisu on käydä ruutuja läpi yksitellen ”skannaten” siihen liittyviä rivejä ja sarakkeita. Skannatessa suljetaan pois numeroita tai ruutuja ja etsitään tilanteita, joissa vain yksi numero voi sopia tiettyyn soluun. Skannaustekniikka on nopea ja yleensä riittävä tapa ratkaisemaan helppoja sudokupulmia. Skannaustekniikkaa käytetään usein myös vaikeammille pulmille aina siihen saakka, kunnes skannaamalla ei voida enää edistyä ja vaaditaan edistyneempiä ratkaisutekniikoita.
Viimeinen vapaa solu
Viimeinen vapaa solu on sudokun yksinkertaisin tilanne. Jokaisessa vaakarivissä, pystyrivissä ja ruudussa saa ja tulee esiintyä kukin numeroa vain kerran. Alla olevassa esimerkissä ruudussa on jo numerot 1,2,3,4,5,7,8 ja 9. Numero 6 sijoitetaan siis viimeiseen vapaaseen soluun.
Samoin kuin ruudun kanssa, myös riveillä yksi numero saa olla vain yhden kerran. Seuraavassa esimerkissä ylimmässä rivissä on jo kaikki muut numerot paitsi 6, joten se sijoitetaan tyhjään soluun.
Viimeinen vapaa solu on sudokun perustekniikka ja sitä käytetään jatkuvasti. Kun olet sisäistänyt tämän käytön, voit siirtyä seuraavaan tekniikkaan.
Ainoa mahdollinen solu
”Ainoa mahdollinen solu” -termi pohjaa samaan sudokun perussääntöön kuin ensimmäinenkin tekniikka, eli kunkin numeron tulee esiintyä pysty- ja vaakariveillä sekä ruuduissa kerran – ei enempää eikä vähempää. Tekniikalla suljetaan siis vaihtoehtoja pois ja jäljelle jää vain yksi mahdollinen ratkaisu. Seuraavassa esimerkissä tätä tietoa hyödynnetään numeron 9 sijoittamisessa oikeaan alaruutuun.
Koska numero 9 esiintyy jo siniharmailla pysty- ja vaakariveillä, se ei voi esiintyä samoilla riveillä enää oikealla alaruudussa. Ruudun ainoa vapaa solu, joka ei ole samalla pysty- tai vaakarivillä, ovat valkoisella merkityt neljä solua. Kolmessa solussa on jo numerot, joten ainoa vaihtoehto on sijoittaa 9 kuvan osoittamaan soluun.
Tätä samaa tekniikkaa voi käyttää yhtälailla pysty- ja vaakarivien kanssa. Alla on vielä toinen esimerkki, jossa kaksi vaakariviä kertoo, johon numero 9 sijoitetaan.
Haluamme sijoittaa numeron 9 keskimmäiseen yläruutuun. Soluissa b3 ja g2 on jo numero 9, joten niiden vaakariville ei voida ysiä enää sijoittaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis ylärivi, eikä siinä ole enää muita vapaita soluja kuin keskimmäinen. Solun e1 täytyy siis olla numero 9.
